Olen ollut opettajana vuodesta 1996 ja näiden 12-vuoden aikana olen huomannut selkeän muutoksen opettajan työssä. Opetusryhmien koko on kasvanut, opetusviraston järjestämien ”projektien” määrä on moninkertaistunut, opetusta on enemmän ja enemmän alettu mittaamaan erilaisilla ”oppimistuloksilla”. Suomi on pärjännyt kansainvälisissä Pisa-tutkimuksissa ja olemme olleet kansakuntana ylpeitä siitä. Opetusmaailmaan on tullut paljon vaikutteita yritysmaailmasta ja sen tuloksen mittaamisen kulttuuri. Oppilaitosten koko on kasvanut ja ihanteena on iso tuottava ”opetuslaitos”. Opetusmaailmassa on kuten muuallakin kuntapuolen palveluissa tehty rajuja supistuksia, kouluja on yhdistelty ja lakkautettu, euroja on pitänyt säästää. Nyt kysytäänkin kilvan julkisuudessa kahden kauhean kouluissa tehdyn väkivallanteon jälkeen, miten tämä voi tapahtua meillä ?
Samaan aikaan kun yritysmaailman kovat arvot ovat tulleet koulumaailmaa ovat koulupudokkaiden määrät kasvaneet. Olemmeko alistuneet opettamaan oppilaita yritysmaailmaa varten, mihin on kadonnut vanhan ajatuksen ”Non scholae, sed vitae discimus, ei koulua, vaan elämää varten” humanistisuus ?
Nyt julkisuudessa kilvan luvataan aseiden hankintaan ja aselupien saamiseen tiukennuksia ja määrärahoja nuorten pahoinvoinnin ehkäisyyn ja hoitoon. Koulumaailmassa voisimme lopettaa kilpailumenttaliteetin ja keskittyä oppilaisiimme. Suomessa on paljon erittäin hyviä ja ammattitaitoisia opettajia, antakaamme heille kaikki resurssit opettaa ja kasvattaa suomalaisia lapsia. Lisää resursseja varmaankin tulee oppilashuoltoon, jossa sitä on jo kaivattu vuosikausia. Oppilashuoltoon saatavat lisäresurssit tuovat helpotusta monien koulujen arkeen, mutta sen vaikutukset näkyvät vasta vuosien kuluttua,ei vuodessa eikä kahdessa.
Tulevina vuosina Suomessa oppilaiden määrät pienentyvät ja kouluihin kohdistuu lisää ”taloudellisia” järjestelyjä. Sopii toivoa, että päättäjät muistaisivat silloin Jokelan ja Kauhajoen tapahtumat ja pitäisivät koulumäärärahat samansuuruisina vaikka oppilasmäärät pienentyvät.
Antti Kainulainen, historian ja yhteiskuntaopin lehtori
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti